Eilen virolaisjättiläinen oli täällä viimeistä kertaa.  'Pikkujuttu' venyi siis kahden viikon mittaiseksi urakaksi. Pielet ovat kyllä nyt loistokunossa. Jestas, niitä on ilo katsella! Maali on kiiltävää ja tasaista ja kaikki lateksisaumat ovat näkymättömät. Tältähän sen lopputuloksen olisi pitänyt näyttää!

Verhoja ei nyt millään raaski virittää takaisin kun pielet piiloutuisivat silloin. Katselen tässä juuri sälekaihtimien hintoja. Eivät taida olla niin hirveän kalliitta asennuksineenkaan. Mutta minkälaiset niiden pitäisi olla, jotta ne suojaisivat valolta. Mulla on ikkunat etelään päin ja kesäisin aurinko porottaa sisään koko päivän ajan. Pitäisi siis löytää sellaiset, joissa jonkunlainen heijastava pinta.

Harmittaa tässä hommassa kyllä se, ettei minulle annettu mahdollisuutta peittää kalusteita, levyjä ja kirjoja. Kämpässä on ollut, ja on vieläkin, aivan sairaasti pölyä. Siivoan päivittäin, mutta heti pyyhkimisen jälkeen uusi pölykerros laskeutuu. Allergia (turvonneet silmät) ja päänsärky on nyt jäänyt päivittäiseksi vaivaksi. Ja vaikka työmies oli mukava, niin olihan se vähän rasittavaa kun ei ikinä tiedä mihin aikaan se koputtaa ovea. Tai siis annoin hänelle kyllä omat avaimet, joten pääsi liikkumaan vapaasti, mutta eteenkin aamuisin sitä ei hirveän pitkään aamutakissa viitsiny lorvailla.