Minun on vaikea käsittää miten Suomessa kauppojen hedelmähyllyille kehdataan laittaa esille ihan kivikovia avokaadoja. Kuinka vaikeata olisi pitää raakoja hedelmiä takahuoneessa ja laittaa esille vain sellaiset, jotka sama päivänä tai lähipäivinä ovat kypsiä. Ostan niitä kyllä raakanakin ja annan niiden maata banaanien kanssa kunnes kuoren alta tuntuu tyhjältä. Silloin ne ovat yleensä syötäviä.

Viime aikoina olen kuitenkin huomannut näin tehdessäni oudon ilmiön. Hedelmät kypsyvät melkein kauttaaltaan, mutta osa niistä jää täysin raa a ksi. Siis niin kovaksi, ettei hedelmälihaa pysty ruokaveitsellä leikkaamaan.

Avokaado on Suomessa mielettömän kallis, maksoin neljä euroa kolmesta hedelmästä. Ei siis tekisi mieli heittää kovaa osiota pois. Avattua avokaadoa ei kuitenkaan voi jättää pöydällekään kypsymään, sillä se tummuu rumasti ja kerää banaanikärpäisä ympärilleen. Tällä hetkellä jääkaapissani onkin useampi kylmään vedeen lautaselle käännetty avokaadon raato.

Niitä katsoessani minulle tulee hurjan ikävä Länsi-Afrikan syrjäkylässä vihanneksien myyntikojua pitävää Leonie-nimistä naista. Osti häneltä mangoa, avokaadoa tai ananasta, niin Leonie kysyi: "Pour manger demain ou tout de suit"? "Syötkö heti tai vasta huomenna?" Sitten hän hellin ottein puristeli korissa olevia hedelmiä. Ellei korissa sattunut olemaan hedelmää, joka juuri sinä päivänä oli saavuttanut täydellisen kypsyysasteen hän ei myynyt sitä, vaan lähetti juoksutytön hakemaan sellaisen muualta.

Leonie oli ammattitaitoinen hedelmäkauppias. Häneltä ostetut hedelmät olivat kuoren alta juuri sellaisia kun hän sanoi niiden olevan. En joutunut pettymään kertaakaan.

Kunpa saisin Leonien lähi-Alepaani töihin, valitsemaan esille laitettavia ja lajittelemaan sisäänostettuja hedelmiä. Tai vielä parempaa; Töölöntorille pitämään omaa myyntikoja.