Poden hirveän huonoa omatuntoa siitä, etten tänä kesänä ole luvannut jäädä tänne stadiin notkumaan heinäkuun ajaksi kun kaikki muut perheen jäsenet lomilla. Minulla kuin joustaa nuo työajat ja loma-ajankohdat, niin olen aina aiemmin ollut se meistä, joka 'uhrautuu'.

En ole myöskään luvannut lähteä joka vuotiselle kylpylälomalle isoäitini kanssa. Mutsi on nyt sitten hoitanut jonkun naisen käymään kaupassa. Kodinhoitajathan eivät sitä tee. Käyvät kaksi kertaa päivässä, mutta se on siinä. Eivät he siivoakaan. Onneksi isoäidillä käy virolaisnainen kerran kuukaudessa, ettei meidät tarvitse huolehtia siitä.

Mutsi kyllä aivan suunnattoman pettynyt minuun. Ei se ole kuukauteen soittanut. Jotenkin mun mielestä nyt kun sekä mutsi että faija ovat eläkkeellä, niin mun ja siskon hoitovastuuta vois vähän löyhentää. Joudutaan kuitenkin hoitamaan omia vanhempia ja ehkä joitain tulevia appivanhempiakin.

Tästä on nyt tullut mulle joku periaatejuttu. Luultavasti en kuitenkaan pääse heinäkuussa mihinkään. Kirjoitushomaat sujuvat nyt ihan hyvin, ja sitten jos pitää kunnon lomaa, niin joutuu taas aloittamaan alusta. Kaikki kirjatkin nyt kätevästi samassa paikassa. Aiemmin olen pitänyt joitain kotona ja joitain töissä. Nyt yritän päästä sinne työhuoneelle päivittäin, joten siirrän niitä nyt sinne.

Jos siis kuitenkin olen täällä, niin miksi en ottaisi heinäkuussa vastuuta mummistani? Ajattelen ehkä niin, että tämä on nyt niitä viimeisiä täysin vapaita kesiä. Apurahahanat ovat nyt selkeästi menneet kiinni. Viimeistään helmikuussa joudun siirtymään 9-17 töihin ellei kumpikaan projekteista mene läpi. Sitä en kyllä haluaisi. Pakko saada tämä työ nyt pakettiin. Kiirettä pitää mutta hosua ei saa.

Ohjaajanikin on nyt mystisesti kadonnut. Hän ei ole kahteen viikkoon vastannut sähköposteihin eikä hän ole ilmoittanut kenellekkään mihin on menossa. Kunhan hän ei vaan ole sairas...