Aaaaaiks, en kestä tätä! Kun olen liikkeellä elämä tuntuu siedettävältä ilman nikotiinia, mutta kotona himo kasvaa. Söin lounaan jälkeen puoli litraa jäätelöä lakkahillon kanssa ja taas tekee mieli jotain. Pulskistun tässä juuri bikini-kesää varten sitten oikein reippaasti. Farkutkin just repesivät reisistä. Johtunee kyllä pyöräsesongista eikä syömästäni jättiannoksesta. Lihakseni ovat tunnetusti nopeita reagoimaan lisääntyneeseen pyöräilyyn tai lasketteluun.

Teekkari tarjosi Facebookissa autokyytiä kun olemme molemmat lähdössä tuonne Neiti E:n landelle huomenna. Sanoin, että joo, mutta kyllä siihen autoon muitakin tulee.  Sen jälkeen ei chatissä kuulunut mitään pitkään aikaan. Oliskohan minuun vähän ihastunut. Saattaa olla. Viimeksi baari illan päätteeksi hän halasi minua aika intensiivisesti. Saattoi se olla ihan ystävärutistuskin...

Voisin lämmettä hänelle, kasvot ovat ystävälliset ja hymy lempeä, mutta pituutta - voih, taas sama juttu - saisi olla noin 20 senttiä lisää, eikä rockihenkisyydestäkään olisi pahaksi. Lisäksi hän muistuttaa ensimmäistä pitkäaikaista poikaystääni. Herättäisi kaveriporukassa hilpeyttä. Vielä sairaammaksi asian tekee sen, että minä muistutan hieman hänen exäänsä (stalkkasin fb:ssä kun tiesin nimen.)

Voisin näistä pienistä ulkoisiin asioihin liittyvistä miinuksista huolimatta antaa hänelle mahdollisuuden. Nythän minulla on oiva mahdollisuus katsoa jos me tullaan toimeen. Ulkoisesti kyllä niin kiltin pojan oloinen, etten tiedä alkaako sitten mahdollisen intiimitilanteen kynnyksellä naurattamaan. Joskus minulle saatta käydä niin ellei mies ole tarpeeksi...hm.... äijämäinen.

Herra M:än jälkeen lyhyet miehet tuntuvat vain lyhyimmiltä. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole hintelä.