Etsin googlella blogiani ja löysin toisen Hanna Pilkeen. Oikean Hanna Pilkeen otaksun. Onneksi tässä postmodernissa ajassa identiteetinvaihdos käy helposti. Olen siis nyt Hanna Vilke ja se tuntuu hyvältä, sillä en missään nimessä halunut varastaa tai lainata kenenkään identiteettiä. Suomeen mahtuu vain yksi Hanna Pilke. Hanna Wilkejä on monia. Yksi tunnettu yhdysvaltalainen feministi-taiteilija-valokuvaaja. Hän oli alunperin nimimerkkini inspiraatio.

tätä blogia... Minulla ei ole mitään sen kummempaa kerrottavaa, kai...

Teekkarin kanssa asiat menivät sillä tavalla, että huomasin parissa viikossa, etten tule häneen rakastumaan. Kerroin sen ihan suoraan, eikä hän vaikuttanut mitenkään pettyneeltä. Sanoi vain, että 'kaikkea ei voi saada' ja, että jos haluan jatkaa hänen kanssaan 'nukkumista' aina silloin tällöin, niin hänestä se olisi mukavaa. Siitä alkoi sitten jonkunlainen seksisuhde. Olemme tavanneet n. pari kertaa viikossa, ja ihan kivaa se on ollut. Yhtäältä tuntuu siltä, että se pitäisi lopettaa, jotta pääsisin eteenpäin elämässäni, mutta toisaalta, tällainen järjestely onkin aika käytännölistä. Baareissa ei tarvitse juosta pokausmielessä (no joo, en mä sitä ikinä ole tehnytkään) , ja läheisyyttä saa ihmiseltä, joka tuntuu hyvältä fyysisesti, ja on 'ihan kiva' luonteeltaakin.

Kirjoittaminen sujuu vieläkin yllättävän hyvin. Pidin viikon tauon. Vietin kaupunkiloman kotikaupungissani. Shoppailin ja makailin auringossa. Olin lähdössä vanhempieni kanssa merelle, mutta matkaan tuli jos minkälaisia mutkia. Venettä ei saatu kuntoon, isoäitini (96) kaatui, äiti sairastui, ja lopulta en enää jaksanut vaan oleskella, joten palasin töihin. Hieman läskiksi meni siis niin sanottu lomani. Rahaakaan ei jäänyt säästöön koska innostuni oikein kunnolla pitkästä aikaa shoppailemaan, enkä tietenkään löytänyt alennustavaraa vaan sorruin kaikkeen muuhun.

Mietin nyt lähtisinkö vielä merelle, tai jatkanko kirjoittamista ja lähden siiten joskus syys-lokakuussa. Neiti E:n saisi kuulemma niihin aikoihin houkuteltua matkaseuraksi. Ikuinen rahaongelma vaan rassaa. Apurahoissa on puolensa (täysi vapaus, oma herruus, jne.), mutta tämän loman pitäminen ja rahan laittaminen muuhun kuin välttämättömyyksiin on kyllä vaikeata, se kuin lyhentää sitten sitä työjaksoa.

Kaikki apurahani loopuvat viimeistään tammikuussa. Jos lähden reissuun syys-lokakuussa niin ne loppuvat hieman aiemmin. Easy mathematics. Kunhan saisin käsikirjoituksen sellaiseen kuntoon, että sitä voisi näyttää ohjaajille. Jos se on kokonaisuus, niin ohjaajanikin kuulemma voi anoa minulle jotain loppuunsaattamisrahaa. Se taitaa olla 3 kertaa 1300 euroa. On se jotain vaikkei paljon.

Yritän pitää kiinni siitä, että saisin kokonaisuuden ohjaajalleni syyskuun lopussa, tai viimeistään ennen kuin opetukseni taas alkaa. En kyllä ole yhtään varma siitä onnistunko. Tulostin ensimmäistä kertaa koko empiria-osuuden (130 s.) - ja voih - siinä on aivan hurjasti vielä työstämistä. Yllättävän vaikea on kyllä elektronisessa muodossa hallita näinkin isoa tekstimassaa. Kokonaisuudessa on päällekkäisyyksiä, ristiriitaisuuksia, ja ihan turhanpäiväistä jorinaa. No, saahan noita leikkaamalla sitten pois. Teoriaosuudesta nyt noin 1/3 osassa on jotain järkeä, mutta enimmääkseen siinä on vanhoista konferenssipapereista ja muista vanhoista teksteistä saksittua vanhaa tavaraa ihan sekaisessa muodossa.

Löysin kuitenkin sattumalta yhden hyvän käsitteen, joka ikään kuin sitoo empiriaa ja teoriaa yhteen. Tästä uudesta löydöksestä saattaa loppujen lopuksi tulla teoksen punainen lanka. Käyttämällä sitä pääsen myös eroon todella ongelmallisista käsitteistä, joiden tarkentamiseen olisi menny kymmeniä sivuja. Ainoa ongelma tässä on nyt se, että pitäisi ehtiä lukea enemmän käsitteen ja siihen liityvän teorian taustasta. Nyt olen pitkälti turvautunut toisten tulkintoihin. Pitkällä tähtäimellä se ei ole veden pitävää.

Eilen virolaisjättiläinen oli täällä viimeistä kertaa.  'Pikkujuttu' venyi siis kahden viikon mittaiseksi urakaksi. Pielet ovat kyllä nyt loistokunossa. Jestas, niitä on ilo katsella! Maali on kiiltävää ja tasaista ja kaikki lateksisaumat ovat näkymättömät. Tältähän sen lopputuloksen olisi pitänyt näyttää!

Verhoja ei nyt millään raaski virittää takaisin kun pielet piiloutuisivat silloin. Katselen tässä juuri sälekaihtimien hintoja. Eivät taida olla niin hirveän kalliitta asennuksineenkaan. Mutta minkälaiset niiden pitäisi olla, jotta ne suojaisivat valolta. Mulla on ikkunat etelään päin ja kesäisin aurinko porottaa sisään koko päivän ajan. Pitäisi siis löytää sellaiset, joissa jonkunlainen heijastava pinta.

Harmittaa tässä hommassa kyllä se, ettei minulle annettu mahdollisuutta peittää kalusteita, levyjä ja kirjoja. Kämpässä on ollut, ja on vieläkin, aivan sairaasti pölyä. Siivoan päivittäin, mutta heti pyyhkimisen jälkeen uusi pölykerros laskeutuu. Allergia (turvonneet silmät) ja päänsärky on nyt jäänyt päivittäiseksi vaivaksi. Ja vaikka työmies oli mukava, niin olihan se vähän rasittavaa kun ei ikinä tiedä mihin aikaan se koputtaa ovea. Tai siis annoin hänelle kyllä omat avaimet, joten pääsi liikkumaan vapaasti, mutta eteenkin aamuisin sitä ei hirveän pitkään aamutakissa viitsiny lorvailla.

 

Mikä melkein kaikkia remppaukkoja vaivaa kun niiden on pakko vähätellä ja tytötellä meikäläistä. OK, mulla on ammattisanasto hukassa, ja ääneni saattaa muuttua ärsyttävän korkeaksi ja kimmoisaksi jos olen hermostunut, mutta kuitenkin - en mä nyt ihan käsi itsekään ole rempaamisessa.

Tarina on liian pitkä kerrattavaksi nyt, mutta lyhkäisyydessä kaksi vuotta sitten ikkuna- ja julkisivurempan yhteydessä vaihdettuijen ikkunoiden ympärille alkoi vuosi sitten ilmaantua kaikkea häikäää, maalirepeytymiä, kuplia, jne. Tänään sitten selvisi, että pohjatyö on niin huonosti tehty, että siellä on tyhjää tilaa vaikka kuinka paljon. Epäilinkin jotain sellaista.

Tänään kävi äijä aloittamassa korjaamiseen, joka menee vielä takuun pikkiin. Ihana, ronskin näköinen mutta kiltinoloinen virolaisjättiläinen. Hän ei siis kuulu niihin, jotka minua ovat viikon aikana tytötelleet.

Mutta isännöitsijä, tarkastaja ja urakoitsija ovat - argh - olleet niin ärsyttäviä. He eivät ole kuunnelleet minun lauseita loppuun saakka, eivät ole uskoneet kuinka pahoja repeytymiä maalipintaan on tullut. Silloinkin kun he itse kävivät tarkastamassa asian, niin ainoat kommentit olivat, että " vanha talo elää", ja "joo, katsos tämä on käsityötä".

Ottivat sitten kuitenkin yhteyttä tämän virolaisjättiläisen pomoon, eli hankkivat aliurakoitsijan. Onneksi paikan päälle tuli tämä harvinaisen ammattitaitoinen jättiläinen, joka ei suostunut seuraamaaan urakoitsija ja oman pomonsa ohjeita. Hän sanoi pienen rapsutuksen jälkeen, ettei homma onnistu esteettisellä pintamaalaamisella, kuten hänelle oli sanottu vaan, että tarvitaan kipsiä koloihin ja kunnon purkutyö ennen uudelleentekemistä.

Hänen mielipidettä pidettiin (minun onnekseni!) arvossa ja nyt pieliä sitten korjataan perusteellisesti. Menee kuulemma monta päivää.

Hieman kyllä pelottaa se jos muissakin kämpissä näin pahoja virheitä. Istuin nimittäin itse hallituksessa tuolloin ja saan kaiken p-skan niskaani jos näin on. En ymmärrä sitäkään miten me hallituksessa emme ymmärtäneet protestoida isännöitsijän ehdotusta siitä, että mukamas neutraaliksi tarkastajaksi valitaan työpaikkaa vaihtanut mies, joka siis aiemmin oli meidän julkisivurempan urakoitsija. Nyt hänen sitten pitäisi valvoa meidän etuja... As if. Puhelimessa hän oli oikea töykimys, joka ei ollenkaan jaksanut kuunella minua.

Se on niin ärsyttävä tunne kun yrittää saada itseänsä ymmäretyksi ja joku vain hymyilee ja vähättelee. Haluaisin uskoa siihen, että se johtuu vain siitä, että minulla on ammattisanasto hukassa. Asian laita ei näin kuitenkaan taida olla. Jos asioimassa olisi viisikymppinen mies, asiaan suhtauduttaisiin vakavasti. Olen siitä aivan varma. Onneksi seasta kuitenkin löytyy sellaisia helmiä kuin jättiläinen ja hänen pomonsa, niin ystävällisiä ja kohteliaita.

 

 

 

 

 

Poden hirveän huonoa omatuntoa siitä, etten tänä kesänä ole luvannut jäädä tänne stadiin notkumaan heinäkuun ajaksi kun kaikki muut perheen jäsenet lomilla. Minulla kuin joustaa nuo työajat ja loma-ajankohdat, niin olen aina aiemmin ollut se meistä, joka 'uhrautuu'.

En ole myöskään luvannut lähteä joka vuotiselle kylpylälomalle isoäitini kanssa. Mutsi on nyt sitten hoitanut jonkun naisen käymään kaupassa. Kodinhoitajathan eivät sitä tee. Käyvät kaksi kertaa päivässä, mutta se on siinä. Eivät he siivoakaan. Onneksi isoäidillä käy virolaisnainen kerran kuukaudessa, ettei meidät tarvitse huolehtia siitä.

Mutsi kyllä aivan suunnattoman pettynyt minuun. Ei se ole kuukauteen soittanut. Jotenkin mun mielestä nyt kun sekä mutsi että faija ovat eläkkeellä, niin mun ja siskon hoitovastuuta vois vähän löyhentää. Joudutaan kuitenkin hoitamaan omia vanhempia ja ehkä joitain tulevia appivanhempiakin.

Tästä on nyt tullut mulle joku periaatejuttu. Luultavasti en kuitenkaan pääse heinäkuussa mihinkään. Kirjoitushomaat sujuvat nyt ihan hyvin, ja sitten jos pitää kunnon lomaa, niin joutuu taas aloittamaan alusta. Kaikki kirjatkin nyt kätevästi samassa paikassa. Aiemmin olen pitänyt joitain kotona ja joitain töissä. Nyt yritän päästä sinne työhuoneelle päivittäin, joten siirrän niitä nyt sinne.

Jos siis kuitenkin olen täällä, niin miksi en ottaisi heinäkuussa vastuuta mummistani? Ajattelen ehkä niin, että tämä on nyt niitä viimeisiä täysin vapaita kesiä. Apurahahanat ovat nyt selkeästi menneet kiinni. Viimeistään helmikuussa joudun siirtymään 9-17 töihin ellei kumpikaan projekteista mene läpi. Sitä en kyllä haluaisi. Pakko saada tämä työ nyt pakettiin. Kiirettä pitää mutta hosua ei saa.

Ohjaajanikin on nyt mystisesti kadonnut. Hän ei ole kahteen viikkoon vastannut sähköposteihin eikä hän ole ilmoittanut kenellekkään mihin on menossa. Kunhan hän ei vaan ole sairas...