Kaikki olisi elämässäni hyvin jos vain sallisin itselleni yhden pikkuruisen nikotiini-purkan. Vieroitusoireet ovat yhtä kammottavat tänään kuin eilen. Syön ihan liikaa ja ajattelen koko ajan purukumeja. Ostin kaupasta ties minkälaisia pastilleja, mutta eiliset vatsatuskat olivat kyllä liikkaa, tänään en yhtä monta askillista voi niellä. Vatsaa pingottaa jo nyt. Tavalliseenkaan purkkaan en haluaisi sortua kun ylirasittuneet leukalihakset nyt vihdoin saisivat ansaitsemansa levon.

Illalla olisi jalkapallomatsi. Olen kyllä menossa, urheilu tuottaa sitä tarvitsemaani hyvänolon hormoonia. Juuri nyt kuitenkin sellainen olo, etten pystyisi yhtään juoksuaskelta ottamaan tämän turvonneen vatsan takia, mutta katsotaan nyt miten tilanne kehittyy.

Töissä en saa mitään tehtyä. Selailen sähköpostiviestejä ja mietiskelen omia.

Joku viiskymppinen komea mies on kirjoittanut mulle kokonaisen romaanin elämästään tuolla suomi24:ssä. En aio vastata. Ei sillä iällä mitään välilä, mutta on kuulemma ex-vaimonsa bestis ja seurusteli eron jälkeen heidän yhteisen tutun, alle kolmekymppisen naisen kanssa. Tuollaiset kolmiodraamat - olivat ne sitten henkimaailmaan tai fyysisyyteen liittyviä - eivät kyllä Herra A:n tapaukseen jälkeen enää kiinnosta tippaakaan. Kaikilla on tietty menneisyytensä, ei tässä iässä voi aloittaa puhtain paperein, mutta joku raja tuohon neutraaleilta vaikuttavien suhteiden sekamelskaan.