Teekkari otti minuun eilen yhteyttä. Olin menossa rannalle ja sain hänet houkuteltua seuraksi. Meillä oli mukava päivä. Tuntui vähän siltä kuin olisi nähnyt jonkun vanhan tutun pitkästä aikaa. Hänen tarinansa ovat oikein hauskoja ja hän on myös hyvä kuuntelija.

Minä en ole mitenkään erityisen tyttömäinen, enkä pidä siitä että naisten ja miesten odotetaan olevan tietyllä tavalla vain siksi että ovat naisia tai miehiä.

En kuitenkaan aina kykene elämään niin kuin opetan. Aika moni mies on taitanut saada pakit vain siksi, ettei äänessä ole ollut möreyttä tai siksi, ettei hintelä olemus ole herättänyt minussa "sellaisia tunteita".

En kuitenkaan ihan ymmärrä itseäni, sillä saatan ihastua myös naisiin. Naisellisiin sellaisiin, joilla pehmeät piirteet, ujo hymy ja heleä ääni.

Minua näyttää siis päälimmäisenä (fyysisessä mielessä) kiinnostavan äijämäiset Alpha-urokset tai kaikki suloisuuden clichét täyttävät naiselliset naiset. Aika käsittämätöntä miten tuolla biologisella sukupuolella siten onkin niin älyttömän iso merkitys. Mitä väliä sillä olisi jos se pehmeä, ujo ja heleä-ääninen olisikin mies eikä nainen... Näyttää sillä kuitenkin vain olevan.

Teekkari ei ole mikään alpha-uros ja se taitaa häiritä minua hieman vaikka yritän kaikin puolin olla myöntämättä sitä. Hän ei saa polviani tärisemään astumalla sisään huoneeseen. Toisaalta hänen kasvonsa kyllä miellyttävät, kosketus tuntuu hyvältä, ja lisäksi - kuten aiemmin sanoinkin - asennetta ja itsevarmuutta löytyy tilanteen sitä vaatiessa.