Olo on jo vähän parempi. Kykenen ajattelemaan välillä muutakin kuin nikotiinia. Matsin jälkeen olin niin adrenaliineissä, että oikeastaan vasta kotiin tullessani SE kävi mielessäni.

Ensimmäistä kertaa alan nyt uskomaan, että tämä saattaa jopa onnistua. Viikonloppu tulee kyllä olemaan vaikea, sillä olen lähdössä Neiti E:n landelle saunomaan. Argh. Mutta ei se vaikeampaa voi olla kuin tämä - ruokailun jälkeinen kahvi ja mukava asento sohvalla.

Pahinta tässä on se, ettei tuota himoa pysty mikään korvaamaan. Voisin syödä litran jäätelöä tai 500 g irtokarkkeja, muttei se auttaisi. Adrenaliini kyllä odotetusti vei ajatukset muualle. Ehkä seksikin näin tekisi. En minä kuitenkaan koko ajan pysty urheilemaan eikä luomuseksiäkään ole nyt tähän hätään tarjolla. Tai voisi ollakin, mutta ei se ole asioiden sotkemisen arvoista. Jatkan siis kitumistani yksin.